Edelleen olemme reissun päällä,mutta koska uljas aatteeni matkapäiväkirjan pitämisestä revittiin ruutuvihkona roskikseen(iski "enosaakirjoittaapaskaakaan"-kritiikkikohtaus) päätin jättää matkamme ruotimisen sivuun ja keskittyä siihen mitä se on aiheuttanut.
Kyllä,matkustaminen vaan tuppaa aiheuttamaan kaikenmoista,kuten näkökulman laajenemista,välillisiä hermoromahduksia tai toisesta ääripäästään korvasta korvaan-hymyilyä. Kaikista eniten se on kuitenkin käynyt omakuvaani käsiksi.
Kun ympäriltäsi otetaan pois oma kulttuuri,leikellään sivuun vallitsevat ihmissuhteet ja niiden ongelmat,nidotaan yhteen puolison kanssa ja läimäistään keskelle lentokenttää,toisella puolen maapalloa, ongelmanratkaisutehtävän eteen, sitä alkaa tosiaan katsella itseäänkin eri silmällä.
En ole löytänyt itsestäni kovinkaan kauniita piirteitä,välistä jopa masentavia. Olen ollut aikamoisen pelokas ja tätä pelkoa olen hallinnoinut joko agressiivisuudella tai vetäytymisellä. Ymmärrettävää,inhimillistä,sillä paras puolustushan on hyökätä tai paeta(vaikka sitten mielensä sisään). Kiehtovinta on kuitenkin ollut huomata,miten vaikeista tunteista huolimatta,niiden yli on ollut lopulta vapauttavaa kävellä ja tajuta taas se sama mikä opitaan joka elämänvaiheessa uudelleen: tuntemattoman pelon hallinnoiminen. Altaan syvä päähän näyttää aina mustalta ja pelottavalta kunnes hyppäät sinne ja tajuat että vesi on kirkasta ja sinä osaat uida(tai ainakin sinulla on hyvät kellukkeet).
Joka hetki olet nuorallatanssija omien näkemystesi kanssa niiden muokkautuessa jatkuvasti. Mielipiteet joutuvat aivan erilaiseen tehosekoittimeen,eikä kaikkia niitä ole enää niin helppo perustella,edes itselleen. Huomaat osaltasi eläväsi kuplassa,jonka puhkaisu on erittäin vaikeaa Suomen kamaralla ja kaiken arkielämän keskellä. Osa näkemistäsi asioista on niin epäreiluja ettet haluaisi edes myöntää niiden olemassaoloa tai tarkoitusta ja palattuasi hotellille,tietynlaiseen kuplaan kuplan sisällä,on pakko vaan myöntää olevansa itse epäreilun onnekas paska. Onneksi on vaihtoehtoja myös auttaa,vaikka edes pienellä skaalalla: silmien avaaminen ja kuplansa tunnistaminen ovat kai niitä esiaskeleita.
Oma paikka maailmassa on edelleen hakuaika päällä. Raivostuttavaa myöntää,että vaikka ärsyyntyisit kuinka monesta asiasta Suomessa,on niihin kaikkiin toleranssi ja tottumus jotka taas luovat turvaa ja vakautta. Tunnet normit ja ymmärrät miten asiat pyörivät. Muutto toiseen maahan postaisi kaiken tämän ja asettaisi sinut tietyllä tavalla altavastaajan asemaan,vaikka kuinka olisit valmistautunut. Vasta aika voisi valmistaa sinut toimimaan ja tajuamaan kulttuuria joka ei ole alunperin ollut omasi. Eihän tuo mitenkään mahdoton temppu ole,kysymykset vai kuuluvat että mihin ja mitä tekemään?
Tuo jälkimmäinen nimittäin vaivaa mieltä Suomessakin:minulla on periaatteessa kaksi ammattia. Toisesta koulutus ja työkokemusta ja toisesta vain työkokemusta. Ongelmana lienee etten haluaisi tehdä kummankaan alan töitä,vaan ihan jotain muuta. Opiskelullahan tuon ratkaisisi,mutta sitten astuu kuvaan uusia kysymyksiä kuten opiskelisin mitä ja millä ajalla? Jos lähden itseäni hienoperseeksi asti sivistämään,käy pian niin että minulla on kädessäni ammatti,muttei työkokemusta,saatika niitä enemmän haluamiani mukuloisia. Aina on vaihtoehto sekoitella näitä kaikkia,mutta tällä hetkellä oikea ratkaisu on kadonnut kuin kameli Saharaan.
Mukavinta ja vaivattominta mielestäni olisi kiskaista kasinolta esimerkiksi 20 000 dollaria paalua ja lähteä jatkamaan reissua jonnekin missä ei tarvitse miettiä ura-tai muitakaan turhan kuluttavia valintoja. Siinä kuitenkin tarvitaan joko mieletöntä tuuria tai vilkkaan röyhkeää matemaattista päätä eikä kumpaakaan pahemmin ole saatavilla. On siis pakko katsoa(tökkiä) tosiasioita silmään ja hyväksyä se ettei rikas ole ammatti vaan sen tuotos.
Onnekseni minulla on rinnallani reissuseuralainen joka on auttanut minut lävitse niin kulttuurishokista kuin vaikeista sanaristikoistakin ja omaa samat kysymysmerkit päänsä yläpuolella,mitä tulee uravalintoihin. Kaikki on siis auki ja kiitos rakkaan,näen enemmän mahdollisuuksia kuin suljettuja ovia lähitulevaisuudessa.
-Ci